Suomi pelasi eilen toisen EM-karsintaottelunsa Moldovaa vastaan näissä karsinnoissa. Takana oli nöyryyttävä tappio viime vuonne vieraissa 2-0, joka oikeastaan romutti Suomen haaveet lopputurnauspaikasta jo alkuunsa. Sittemmin Suomen peli ei ole parantunut, mutta tällä kertaa toivottavissa oli selkeä voitto.
Edellisen ottelun Suomi pelasi harjoituksena Latviaa vastaan ja voitti 0-2. Sitä ennen takana olivat nöyryyttävä tappio Ruotsille ja nihkeä voitto San Marinosta. Todellakaan Mixu Paatelaisen aikakausi ei ollut alkanut ruusuisesti. Toivoa kuitenkin antoi hyvä peli Latviaa vastaan ja yleinen hyvä noste suomalaisen jalkapallon ympärillä (Jukka Raitalan Osasuna debuutti, Teemu Pukin siirto Schalkeen sekä HJK:n esitykset euro-peleissä).
Moldovaa vastaan Suomi tuli hyvällä ilmeellä. Missään vaiheessa ei hötkyilty ja juostu pallon perässä holtittomasti vaikka Moldova pyrkikin pitämään palloa pitkiäkin jaksoja. Moldovan pallonhallinta keskittyi pitkälti omalle kenttäpuoliskolle, joka sopi Suomelle hyvin. Suomen taktiikka kun näytti olevan nopeiden vastaiskujen viljeleminen pallonriistojen jälkeen. Tarkoituksena ei selkeästi ollut edes karvata ennalta heikompaa vastustajaa korkealta vaan antaa vastustajan pitää palloa vaarattomalla alueella.
Vastaiskutaktiikka on varmasti Suomen taktiikka vahvempiakin maita vastaan, joten siten tämän saman taktiikan käyttäminen ennalta heikompiakin maita vastaan tuntuu järkevältä. Toki palloa on itsekin hyvä pystyä pitämään, jotta pelin rytmi saadaan pidettyä omassa kontrollissa. Pelkkiin vastahyökkäyksiin nojaaminen ei auta jos pelaajilla ei ole voimia nousta ylös. Eilisessä pelissä Suomi ei kuitenkaan pitänyt palloa pidempiä aikoja oikeastaan missään vaiheessa. Pisimmät pallon hallintajaksot liittyivät hyökkäyspään painostusjaksoihin, jotka toki eivät johda ottelun tasolla suuriin pallonhallintalukemiin.
Puolustuspeliä Moldova pelissä ei oikeastaan testattu ollenkaan. Moldovan hyökkäykset päättyivät melkein poikkeuksetta pitkään roiskaisuun, jotka olivat helppoja Suomen keskuspuolustukselle. Keskikenttä liikutti palloa hyvin maatapitkin ja uskalsi antaa pitkiä kovia puolenvaihtoja. Palloa pystyttiin pelaamaan myös kovaa maata pitkin ylöspäin kohti Moldovan maalia eikä pallosta myöskään usein luovuttu toivottomalla syötöllä vaan mieluummin pelattiin takaisin alaspäin. Hyökkäyspään pelaajat pelasivat eilen ehkä positiivisimman pelinsä pitkään aikaan. Forssell, Furuholm ja Pukki saivat kaikki hyviä ratkaisupaikkoja ja hakivat niitä aktiivisesti kuten hyökkääjien kuuluu. Hyökkääjän tehtävä on viimeistellä pallo maaliin eikä rakentaa toisille maalipaikkoja.
Yksittäisistä pelaajista esiinnousivat puolustuksen luottomies ja asiassa myös hyökkäyksen moottori Niklas Moisander, Roman Eremenko, Alexander Ring sekä toki kaksi maalia viimeistellyt Kasper Hämäläinen. Myös Kari Arkivuon peli oli todella pirteää. Hieman pettyneempi olin tuoreen Osasuna puolustaja Jukka Raitalan sekä Perparim Hetemajin peliesityksestä. Oikeastaan koko Suomen vasen laita jäi hyvin toimineen oikean laidan varjoon. Täten myös Sjölund oli hyvin näkymätön.
Vaihdosta Paatelainen toi Teemu Pukin, Mika Väyrysen sekä Timo Furuholmin. Kentän ennen täyttä aikaa saivat jättää Ring, Hämäläinen sekä Sjölund. Vaihtopelaajista etenkin Pukki otti hyvin näyttävän roolin. Myös Väyrynen pääsi hyvin peliin sisälle, joskaan ei pystynyt jälleen kerran esittämään mitään erityistä. Furuholm vakuutti voimallaan hyökkäyspäässä ja on jatkossa varteenotettavien suomalaishyökkääjien listalla.
0 comments
No comments yet.