Sain kutsun Jyväskylään lauantaiksi 6.11. kaveripariskunnan uutta kämppää katsastamaan ja juhlistamaan. Lisähoukuttimena toimi 22 Pistepirkon 30-vuotiskiertueen viimeinen keikka Lutakossa samaisena iltana, jonne oli isäntäväen mukaan tarkoitus suunnata.
22 Pistepirkko on jo jonkin aikaa ollut sellainen pändi johon en ole mielestäni tutustunut tarpeeksi, vaikka syytä olisi kuulemieni hittipiisien perusteella. Useimmitenhan hittikipaleet ovat yksinkertaisia ja suurelle yleisölle laimennettuja lääpäisyjä, joten olen ollut varma että sieltä 30 vuoden uran aikana ilmestyneiltä levyiltä löytyy erittäin kovaa kamaa, jos ne hititkin maistuvat. No, levyt olen hankkinut koneelleni, mutta en ole koskaan kuunnellut niitä sen kummemmin, koska aina on mahdollisuus kuunnella myös tuttuja ja turvallisia selkäkarvojennostattajapändejä.
Lähdin siis matkaan ja päätin kuunnella 22 Pistepirkkoa siinä yksin ajaessani. Kuuntelemani kokoelmalevy iski kuin neljä volttia, eikä jättänyt juurikaan muistijälkiä itsestään aivoihini, vaikka toki ne yksinkertaiset ja laimennetut hitit tuli taas kerran kuunneltua. "Ehkä keikan näkeminen sitten illalla herättää intoni tähän pändiin", toivoin ja pistin radiosta Yle Suomen levyraadin päälle. Musiikkitriviana mainittakoon että tällä kertaa uusi tangokuningas Marko Maunuksela voitti kappaleella "Tango Las Vegas".
Jyväskylässä sain kaveripariskunnan uuteen kämppään astuessani heti käteeni aimo lasillisen venäläistä kuohuviiniä. Se olikin varsin hyvää ja jatkoin maistelurupeamaa ruoan kera tarjotulla 'Luna Negra'-laatikkopunaviinillä. Pari, tai muutama mukillista sitä sai ruuan soljumaan sulavasti torvea pitkin alas lämmittäen samalla kehoa ja mieltä. Ruuan päälle oli sauna lämpiämässä. Onneksi olin ottanut kotoa mukaan 8-packin karhua, joten saunassa ei tarvinnut olla kuivin suin. Saunan jälkeinen nestehukkakin oli hyvä korvata juuri kaljalla. Taustalla soi Ozric Tentacles, Kauko Röyhkä, Juice Leskinen ja tölkkien auonta kun lorottelin lisää viiniä mukiini useaan otteeseen kertoen siinä ohessa nasevia mielipiteitä kaikista keskusteltavista aiheista, joskus jopa aika hauskasti. Isännöivän pariskunnan koira oli vietävä keskustan tyhjään kämppään keikan ajaksi, jotta se ei pureskelisi mitään omaisuutta yksikseen, joten suuntasimme koko porukka sinne. Sieltä olisi hyvä hyökätä Lutakon suuntaan kun sen aika olisi. Otin taskuun loput kaljani, sillä ajattelin että tyhjässä kämpässä ei varmaan ole alkoholitarjoilua. Saavuimme keskustan kämppään, vanhaan puiseen ja nostalgisromanttiseen kämppään, jossa kuuntelimme Euforian tulevan levyn piisejä ja minä join kaljojani. Piisit olivat todella hyviä, silti kerroin pändin basistille arvokkaat ja varteenotettavat musiikkiasiantuntijan vinkit siitä mitä on tehty väärin. Vanha talo oli mielestäni pahasti vinossa ja ovien karmit jokseenkin kävelyreittien tiellä. Myös vessanpönttö tuntui jotenkin pyörivän edestakaisin yrittäessäni kusta siihen. "Äheh, se Teemu on taas kikkaillut jotain", päättelin. Oli aika lähteä liikkeelle, ja päätimme piipahtaa mukavassa paikallisen yliopiston ylläpitämässä baarissa, Vakiopaineessa. Paikka olikin todella hieno halvassa boheemiudessaan ja livepändeineen, joten päätin tukea toimintaa ostamalla oluen. Olimme kuitenkin kiireessä, joten jouduin hörppäämään sen nopeasti ettemme missaisi Pirkkoja. Laskin tyhjän lasin tiskille, astuimme ulos baarista ja lähdimme siitä oikealle tai vasemmalle. Koko matkan Lutakkoon selvitin miksi Charles Bukowski on kaikkien aikojen paras kirjailija ja miten hän on opettanut elämästä minulle enemmän kuin oma isäni, ja luulen että sainkin koko porukan vakuutettua hyvällä retoriikalla ja johdonmukaisilla, selkeillä lauseilla. Lutakon narikka oli kummallinen. Kolmeen eri suuntaan rakennetun tiskin takana oli aivan liikaa vaihtoehtoja, useita silmiinkatsovia, hymyileviä naamoja jotka ilmiselvästi odottivat että teen jonkun virheen takinriisumisessa tai rahojen pois taskusta ottamisessa. Tein kuitenkin parhaani, ja luulen että onnistuin erittäin hyvin. Tilannetta ei kylläkään auttanut takanani minulle morjestelevat ihmiset, joille useimmiten morjestaisin takaisin, mutta en tietenkään nyt, koska narikkatoimet veivät kaikki keskittymiskykyni. Tyydyin vain katsomaan heitä päin riisuutuessani ja hymyilin, vaikka kummastelinkin heidän vuorotahtiin lähestyviä ja etääntyviä valtavia päitään. Narikkaihmiset puhuivat minulle jotain, mutta se oli niin paksua Keski-Suomen murretta, että en saanut siitä tolkkua, vaan suunnistin tilanteesta selvittyäni yläkertaan, kaljatiskille. Sieltä tilasin kaljaa ja istuuduin Twin Peaks-tyylisille puupenkeille istumaan ihmisten kanssa, joiden luulen olleen heitä joiden kanssa olin koko illan viettänyt. Välillä näin muuallekin kuin pöydälle tai lattialle, ja tajusinkin että paikassa on jokin keikka meneillään. Se oli 22 Pistepirkko, ja ajattelin mennä kuuntelemaan piisin tai kaksi. Laulajalla oli siniset tavallisen ihmisen Seppälä-farkut ja harmaa, kuohkea tukka, joka näytti aivan mahtavalta kun taustavalo paistoi sen läpi. En tiedä siitä, oliko lavalla kukaan muu, mutta kuulosti ainakin siltä sen piisin perusteella jonka kuulin joka saattoi olla "Onion Soup" tai ihan mikä vaan muu 22 Pistepirkon piisi. Sitten olikin mielestäni aika lähteä jonnekin, jota en vielä osannut sanoa, ja pyysin yhtä kaveriakin lähtemään sinne. Hän lähti, ja viihdyimmekin kaupungin kylmillä kaduilla monta tuntia.
Seuraavana aamuna kuuntelin toisten mielenkiintoisia juttuja eilisillan keikasta AlvarAallon uimahallin porealtaassa, enkä voinut olla ajattelematta kuinka hyvältä tuleekaan tuntumaan viereisestä vesiliukumäestä laskeminen.