Muita pelaajia:
Antti Ojanperä on nyt pelannut niin kauan TamU:ssa kuin minä muistan ja miehelle täytyy kyllä nostaa hattua. Vuodesta toiseen suoritusvarmuus on täysin sama. Puolutussuuntaan periksiantamatonta toimimista ja hyökkäyssuuntaan olematonta tekemistä. Harvat loukkaantumiset ja pitkät pitkät rajaheitot tekevät kaverista joka tapauksessa TamU:lle korvaamattoman kaverin. Saisi joskus täräyttää maalin, edes tuurilla.
Jonne Hjelm, tuo ikuinen lupaus, jonka suurimpana heikkoutena vuodesta toiseen on kamppailuvoiman puute. Aiemmin tämän on voinut sivuuttaa pojan nuoresta iästäjohtuvalla ajan vähitellen korjaavana puutteena. Eiköhän nyt kuitenkin ole jo selvää, ettei Jonnesta mitään voimanpesää ole tulossa. Mies on kuitenkin jo oppinut suhteellisen hyvän potkutekniikan, joka toimii pelotteena sekä vapaapotkuissa, että kulmissa. Jotain hyötyä sentään ja taisteleehan Jonne välillä ihan miehekkäänoloisesti vaikka vartta ei olekaan.
Kokkolan Koller, eli Henri Myntti palasi täksi kaudeksi takaisin Tampereelle jokseenkin epäonnistuneiden keskieuroopan seikkailujensa jälkeen. Mitään vuoden 2008 kaltaista dominointia ei liigassa ole tähän asti nähty. Yllättyneitä eivät ole ketkään. Viime peleissä Myntti on kuitenkin alkanut löytää joukkueen kanssa sellaista harmoniaa, jolla peliin saadaan kuitenkin jotain ideaa. Pallotekniikkaa ja suojauskykyä Myntiltä löytyy Suomen mittakaavassa kiitettävästi vaikka maalintekijä hujoppi ei olekaan. Edellämainituilla ominaisuuksilla Myntistä saadaan kuitenkin hyvin paljon irti. Iso pelaaja sitoo puolustajien huomiota ja jos ja kun Myntti saa pelattua palloja eteenpäin on hänestä paljon hyötyä liigassa.
0 comments
No comments yet.