Lueskelin tuossa Voima nimistä lehteä taannoisena päivänä ja sieltä erästä mielipidekirjoitusta, jossa otettiin kantaa Teoston ylivaltaan ja natsimaisuuteen. Kirjoittajan näkemys Teostosta oli hyvin positiivinen ja kirjoituksessa arvosteltiin etenkin lehdessä ilmeisesti aikaisemmin ollutta kirjoitusta, jossa Teostoa oli kritisoitu pieniä artisteja sortavaksi järjestöksi. Teostoa puolustava kirjoittaja kertoi olevansa muusikko, hän kirjoitti omalla nimellään mutta ei kertonut omaa yhtyettään.
Luin lehteä linja-autoasemalla ja tavallisesti olisin jättänyt lehden sinne, mutta nyt otin lehden mukaan, koska olin kiinnostunut tietämään mistä yhtyeestä kirjoittaja oli. Mielenkiinto sitä kohtaan kuka kirjoittaja oli heräsi etenkin sen takia, koska en henkilökohtaisesti pystynyt yhtymään monienkaan kirjoittajan osoittamiin asioihin. Vastaus löytyi Googlella suoraan. Kyse oli PMMP:n siitä blondimmasta.
No mitä nyt sitten. No eipä juuri mitään, mutta ei ainakaan tule PMMP:tä kuunneltua senkään vertaa :) Musiikki ei ole kovinkaan hyvää vaikka onkin ihan positiivista ja mukavaa, mutta että artisti itse on vielä pölö niin pöh. Ei jatkoon.
Sitten jalkapalloon. Mestareiden liigaa pelattiin eilen ja toissapäivänä. Katselin ottelut Barcelona - Inter ja AC Milan - Marseille. Johtopäätöksenä italialainen jalkapallo elää tällä hetkellä kyllä todellista alemmuustilaa (ainakin "suurseurojen" osalta). Tuntuu, että kaikki "hyvät" italialaiset pelaajat ovat yli 30-vuotiaita, joiden nopeus tai edes tekniikka ei riitä millään nykyjalkapalloon. Barcelona pelasi Interin täysin aseettomaksi, josta osoituksena on se, että Interin vaarallisin maalipaikka oli yli 20m:stä tullut kaukolaukaus.
Hämmästykseni myös Marseille pyöritti peliä mielinmäärin lyhytsyöttöpelillä Milania vastaan. Valitettavasti vain yksilötaidossa ranskalaiset hävisivät sen pienen määrän, jonka seurauksena milanolaiset saivat ei-ansaitsemansa tasapelin. Voidaan myös sanoa, että Marseillen voitto jäi saamatta vain huonon tuurin vuoksi. Marseillen pelissä oli ilo nähdä miten palloa uskallettiin pelata mieheltä miehelle pienessäkin tilassa. Puolustusalueellakin pystyttiin tekemään rauhallisia ratkaisuja helpoilla lyhyillä maatapitkin kulkevilla syötöillä eikä roiskittu palloa puoleenkenttään luovuttaen paine takaisin vastustajalle. Tähän on pakko olla osuutta valmennuksella. Kaunista kaunista, ehkä joskus TamUssakin; mutta mennään vielä perseroiskilla, jotta pärjätään :)
Pointtina vielä eiliseen Canal+:n lähetykseen, jossa Lehkosuo sanoi, että mikään ei ole muuttunut viime vuodesta jatkopelien suhteen. Eli että englantilaiset ja espanjalaiset jyräävät. Sanoisin, että kyllä tänä vuonna on paljon yllätyksiä ja kovien tippumisia jatkosta. Enemmän kuin viime vuonna. Esimerkiksi tänä vuonna jatkoon menee vain 3 espanjalaisseuraa (viime vuonna 4) ja 3 englantilaisseuraa (viime vuonna 4). Dramaattisesta muutoksesta ei toki voida puhua. Toisaalta ei voida puhua ihan varmasti vielä muutenkaan, koska viimeinen kierros on pelaamatta :)