Kriisipalaverin paikka. Kriisipalaverin aika. Näin oli ennen ottelua. Viidestä pelistä kerättynä 20%:a mahdollisista pisteistä. Ei mairittelevaa joukkueelta, jonka ennakoitiin viime kauden pettymysten jälkeen palaavan mitalikantaan. Etenkin kun nyt kerätyt neljä tappiota on se määrä, jonka mestari on kerännyt kauden päätteeksi yhteensä.
Kriisipalaveri siis todellakin pidettiin ennen ottelua. Tiedä palaverin laadusta tai aiheiden kirjosta sen enempää, mutta kentällä peli näytti tyystin erilaiselta. TamU pelasi kaunista lyhyt syöttöpeliä, jossa vastustajaa karvattiin ahnaasti. Viime kaudelta tuttua/opittua syöttöketjua toppari->toppari->toppari->maalivahti ei nähty ottelussa melkein ainakaan kertaakaan. Erittäin positiivista.
Mitä nyt sitten on tapahtunut? Tuskin syynä oli ainoastaan mainittu kriisipalaveri, jossa kuulemma "jokainen jätkä meni itseensä" tai mihinkään muuhunkaa kliseiseen urheilufraasiin. Toisaalta on kyllä tutkittua, että tällaisilla eleillä, joissa käydään pohjalla on vaikutusta. Esimerkiksi valmentajan vaihdoksen on muistaakseni, jossain (ruotsalais...) tutkimuksissa todella nähty parantavan joukkueen suoritusta. Tämä suoritustason parantuminen ei kuitenkaan ole ollut pysyvää. Tämänkin takia täytyy luottaa ettei syy ollut tällaisessa kaappien puhaltelussa joukkueen sisällä.
Haetaan syitä siis mieluummin pelillisestä esityksestä. Kokoonpanosta tämän näkökulman tueksi löydetään kyllä joitakin seikkoja vaikka suuria muutoksia Ari "Taikuri" Hjelm ei ollutkaan tehnyt. Esimerkiksi odotan edelleen, koska Ruuth nappaa avauskokoonpanon paikan. Yksi jo pelattukin ässä Zicolla oli kuitenkin heittää. V. Savolainen aloitti veljensä J. Savolaisen rinnalla keskikentän pohjalla. Aikaisemmissa peleissä tätä pelipaikkaa oli pelannut Ojanperä. En ole oikeen ikinä V. Savolaisen peliesityksiä juurikaan minään pitänyt, mutta nyt on kyllä sanottava, että hänen peliesityksensä saattoi olla koko TamU:n piristymiseen oleellinen osa.
Nyt keskikentälle saatiin sellainen pelaaja, jolla on kokoa eli pituutta voittaa esimerkiksi pääpalloja. Näistä V. Savolainen voittikin suuren osan. Taktiikka oli selkeästi esimerkiksi Soukialan avauksissa tähdätä V. Savolaisen päähän, joista hän jatkaisi ne omille pelaajille. Käsky kävikin vaihtoaitosta kerran pelin tuoksinassa, että: "odottakaa rauhassa ja antakaa Vili hoitaa pääpallon omille!". Taktiikka toimi hienosti kun Hongalla ei ollut laittaa sellaista pelaajaa pelaamaan V. Savolaista vastaan, joka olisi tasavertaisesti taistellut hänen kanssaan pituudessa tällä pelikentän alueella. Jalkapeli V. Savolaisella oli edelleen totutun heikkoa ja helpotkin syötöt lipesivät todella usein joko vastustajille tai yli sivurajojen. Kuitenkin on sanottava, että TamU hallitsi paljon juuri V. Savolaisen pelipanoksen takia ja hän oli sen myötä omasta mielestäni kentän hahmo.
Vaikka voitto tulikin hyökkäyspelistä se tuskin suurempaa apinaa tai muuta viidakon eläintä tiputti. Esimerkiksi Jari Niemellä oli usempikin hyvä tilanne laittaa pallo verkkoon ensimmäisellä puoliajalla. Otettakoonkin etteivät nuo ihan todella todella hyviä tilanteita olleet. Myös Hjelm sekä Scheweleff pääsivät muutamiin puolittaisiin maalipaikkoihin. Näistä puuttui kuitenkin se viimeinen röyhkeys/uskallus pistää itsensä likoon ja pallo maaliin.
Mainittakoon vielä tämä varmaan kiertelemätön totuus, että Rafinha on ollut joukkueen alkukauden paras pelaaja. Viime kauden lopussa oikeaksi laitapakiksi asetettu brassi istuu tuolle paikalle erittäin hyvin. Rafinha pelaa hyvin modernia laitapakin roolia, jossa noustaan aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä ja toisaalta palataan heti takaisin puolustustehtäviin kun sen aika on. Rafinhan nopeus tulee hyvin esiin tässä roolissa ja ominaisuus tukee tätä hyvin. Pelinäkemys on myös erinomainen, kuten nähtiin parissa erittäin hyvässä hyökkäyksen katkossa tässä Honka-pelissä. Erittäin ilo katsella miehen esityksiä.
0 comments
No comments yet.