"Eternal Kingdom saattaa aluksi vaikuttaa riisutulta Cult of Lunalta kaikessa metallisessa raakuudessaan, mutta kunhan musiikin ja tarinan sisäistää, paljastuu kaiken takaa jopa aiempaa enemmän ulottuvuuksia."
Ruotsalaisen Cult of Lunan historiaa ja viiden albumin tuotantoa voi pian alkaa hyvästä syystä kutsua säännölliseksi epäsäännöllisyydeksi. Cult of Luna on nimittäin luonut 2000-luvulla oman soundinsa todella monenlaisista vaikutteista ja vaikka bändiä on luonnehdittu koko tuotantonsa ajan sludge-metallin, post-rockin ja jopa tunnelmallisen hardcoren yhdistelmäksi, voi rajoja eri albumien välille vetää nykyisellään hieman helpommin. Vuosituhannen alussa julkaistut nimikkoalbumi ja The Beyond olivat Cult of Lunan sludge-metallista aikakautta puhtaimmillaan, mutta kahden albumin jälkeen Cult of Luna oli omien puheidensa mukaan saavuttanut kaiken lajissaan. Cult of Luna ei kuitenkaan kuollut, minkä sijaan albumit Salvation ja Somewhere Along the Hightway edustivat selvemmin bändin post-rock aikakautta. Nyt Cult of Luna on jälleen pisteessä, jossa se on tehnyt kaikkensa yhden suuntauksen eteen ja tarinan pohjalta syntynyt Eternal Kingdom on kitaristi Johannes Perssonin mukaan Cult of Lunaa metallisimmillaan.
Kun puhutaan ruotsalaisesta metallista, nousevat kaupungit Tukholman ja Göteborgin suhteen ensimmäisenä esille, mutta Cult of Lunan ollessa kotoisin Umeåsta, on parempi piirtää tämäkin kaupunki kartalle hieman selvemmin.
Johannes: Vaikkei ihan kaikkein ilmeisimmässä metallissa taidetakaan Umeåsta niin paljon puhua, puhuisin kuitenkin itse kaupungista aika monipuolisena musiikkikeskuksena, mitä voi varmaankin sanoa aika monesta ruotsalaisesta kaupungista loppujen lopuksi. Tunnetuinta antia Umeåssa edustaa varmasti punk ja hardcore, mikä nousi varsinkin 90-luvulla jopa kaupungin tavaramerkiksi ihan rasittavuuteen asti. Tuohon aikaan täältä tuli paljon todella tunnettuja äärimusiikkia soittaneita bändejä, mutta jossain vaiheessa homma kulki siihen pisteeseen, jossa kaikki bändit kuulostivat yhdeltä ja samalta. Se voi olla yksi syy siihen, minkä takia täällä alkoi kasvaa vaikkapa Meshuggahin ja Cult of Lunan kaltaisia bändejä. Kaikilla meillä on tavallaan taustoja tuohon suuntaa ja onhan meitäkin sanottu jopa post-hardcoreksi, mutta samalla olimme sitä polvea, jotka lähtivät rikkomaan rajoja.
Melkoisessa hardcore-keskiössä elämisen voi sanoa siis jättäneen jälkensä, mutta miten suurta kiinnostus juuri punkiin ja hardcoreen oli ja mitä kaikkea muuta taustoilta löytyy tai on jäänyt jopa todella etäiseksi?
Johannes: Ei sitä voi lähteä kiistämään, etteivätkö Refusedit ja muut olisi tiettyyn rajaan asti tehneet vaikutusta ja kuten sanoin, tiedostan kyllä meidän vahvan suhteemme hardcoreen. Tämä tarkoittaa tosin omalla kohdallani erityistä kiinnostusta San Diegon skeneen. Ihan varhaisella iälläni en oikeastaan ollut tekemisissä hirveästi raskaan musiikin kanssa, kun ympärilläni olevat ihmiset vanhempiani myöten olivat nimenomaan folk-ihmisiä. Jossain vaiheessa kuitenkin sekoituin ensin punkiin ja sitten hardcoreen. Aiemmin en oikein osannut tarttua soittamiseen mitenkään varsinkaan folkin suhteen, mutta tietenkin punkin helppous ja hardcoren äärimmäisyys tarjosi nuorelle paljon helpommat lähtökohdat. Tästä pisteestä alkoi se matkani monien äärimmäisien bändien kautta Cult of Lunan hybridimusiikkiin, jossa yhdistyvät aika monet arvattavat tyylit. Paitsi että monet ovat sanoneet Cult of Lunaa voimakkaasti klassisen musiikin vaikuttamaksi bändiksi ja itse en saa oikein mitään irti edes monista klassisen suurimmista säveltäjistä!
Cult of Lunassa on aina hämmentänyt sen valtava koko, sillä varsinkaan raskaassa musiikissa kahdeksan hengen bändi ei ole kaikkein tavallisin ja tällaiset mitat tuskin ainakaan helpottavat toimintaa.
Johannes: Se on vähän sellainen kaksiteräinen miekka. Kahdeksan hengen bändissä on kahdeksan yksilöä, joten jos se täydellinen harmonia on lähes mahdotonta jo kolmi- tai nelihenkisenkin bändin kanssa, niin voitte vain kuvitella millaista se on meidän kohdallamme. Olemme vielä sen verran erilaisia ihmisiä ja musiikin ystäviä, että Cult of Lunan olemuksesta voisi hyvinkin piirtää sellaisen kahdeksan viivan muodostaman yhden, jonka kaikkien viivojen risteyskohdassa sijaitsee Cult of Luna. Pidän siis ehdottomasti rikkautena tätä meidän tilannettamme, sillä vaikka kaikenlaisia ristiriitoja ja riitojakin tapahtuu aina, saattaa Cult of Luna olla hyvinkin pitkäikäinen bändi juuri tämän ansiosta. En siis sano, että jatkamme ajasta ikuisuuteen, mutta ainakin se olisi mahdollista, kun suurin osa jäsenistämme säveltää musiikkia ja yhdessä soittaessamme se kuulostaisi kenen tahansa tekemänä meiltä.
Yksi mielenkiintoinen puoli Cult of Lunassa on sen musiikin, teemojen ja kaiken viimeisen päälle viimeistelemisen lisäksi ollut itsenäisyytenne, Cult of Luna kun ilmeisesti tekee kaiken alusta loppuun itse?
Johannes: Jotenkin asia on ollut alusta alkaen niin, että kun bändissä on yhdistynyt valtavia määriä erilaisia ihmisiä ja ammattitaitoa, ei meidän ole koskaan tarvinnut luottaa erityisemmin muihin tahoihin. Tietenkin olemme ajan kanssa ja varsinkin tuotantomme alkuaikoina saaneet apuja monilta suunnilta, mutta emme ole koskaan olleet kiinnostuneita oikeastaan mistään muusta, kuin musiikin luomisesta juuri haluamamme tyyliseksi. Meillä on vahva tietoisuus siitä, millaista musiikkia haluamme tehdä ja teemmekin kaiken muun itse, paitsi itse julkaisemisen ja musiikkimaailman välttämättömät kuviot. Tämä tarkoittaa siis käytännössä säveltämistä, äänittämistä, miksaamista, tuottamista, sanoittamista ja kokonaisuuden lopullisen muodon hiomista. Moni sanoo aina että ulkopuoliset korvat ja näkemykset tuovat bändeihin paljon hyvää, mutta meissä on tarpeeksi väkeä jo muutenkin.
Vaikka Cult of Luna oli julkaissut yhden splitin jo ennen debyyttiään, ilmaantui bändi vuonna 2001 kuin tyhjästä nimikkoalbumillaan, jolla asiat eivät olleet välttämättä ihan määrätietoisemmalla suunnalla.
Johannes: Jo debyyttimme oli todella mielenkiintoinen albumi toteuttaa nimenomaan äänityksien suhteen. Muistan kuinka olimme soittamassa erästä keikkaa joskus vuoden 2000 puolella ja keikan jälkeen yleisössä ollut tuttava tuli kertomaan, että hän haluaisi Cult of Lunan äänittävän kokonaisen albumin ja olisi valmis julkaisemaan sen. Kokonaisen albumin tekeminen jotain niin valtavaa, ettemme olleet oikein henkisesti valmistautuneet siihen, mutta tarkemmin ajateltuamme tajusimme, että meillä on kyllä vähintään albumillinen vahvaa materiaalia kasassa. Äänitimme koko albumin pienellä studiolla ja levy teetti todella paljon lähes epätoivoista työtä, kun kaikki oli niin uutta ja vaikeaa. Emme oikein tienneet albumin valmistuttuakaan, mitä olimme saaneet aikaiseksi ja samassa albumia kuitenkin ylistettiin joka puolella mielettömän kovaan ääneen! Juuri nyt albumi on todella vahvasti nimenomaan ajan kuva, josta voi olla kyllä ylpeä, mutta on nimikkoalbumimme ehkäpä hieman kömpelö ja jopa liian nopeasti syntynyt kokonaisuus.
Kaksi vuotta myöhemmin Cult of Luna herätti jopa vielä enemmän huomiota toisella albumillaan The Beyond, joka syntyi ilmeisesti ainakin hieman valmistellummin ja varmemmin debyyttiin nähden?
Johannes: Ihan ensimmäisenä vaihdoimme levy-yhtiötä Earache Recordsille ja asiat saivat yhä varmemman pohjan, minkä ansiosta saatoimme keskittyä entistä paremmin säveltämiseen, pääsimme äänittämään kunnolliselle studiolle ja käytimme kuutisen viikkoa koko albumin koostamiseen. Äänityksien aikainen kesä taisi olla lähes kuumin ikinä ja äänittäessämme lähes tauottomasti kuumuudessa, alkoi mielenterveys kyllä kärsiä noin pitkällä ajalla! Teimme albumia jotenkin sellaisella hengellä, että tämä saattaa olla viimeinen levymme ja haluamme kaiken olevan täydellistä, jolloin mikään ei saanut jäädä sattuman varaan. Jos nimikkoalbumimme oli hyvä alku, niin The Beyond vei periaatteessa samanlaista Cult of Lunan tuolloista tyyliä ihan erilaisiin äärimmäisyyksiin sekä laadussa että tyylissä. En usko että muuttaisin vieläkään albumilla mitään, vaikka sen tyyli hieman etäinen onkin.
Jälleen kaksi vuotta myöhemmin Cult of Luna palasi uuden albuminsa kanssa, mutta tällä kertaa kolmas albumi Salvation oli huomattavasti suurempi hyppy bändin tyylissä ihan erilaisille suunnille.
Johannes: Jos totta puhutaan, niin en muista juuri mitään Salvationin säveltämisestä tai edes sen äänittämisestä. Koko tuo ajanjakso on jonkinlaisen oman elämäni tilanteen muodostaman sumun peitossa ja mieleeni tulee lähinnä yksittäisiä väläyksiä muutamilta suunnilta, kuten treenikämpiltä sovittamassa kappaleita tai pre-production -vaiheen siellä samalla ladolla, jossa äänitimme koko Somewhere Along the Highwayn. Ehkä sen takia Salvation tuntuu jotenkin vähinten henkilökohtaiselta albumilta, kun sitä ei osaa yhdistää oikein mihinkään. Kasvoimme kuitenkin tuolloin bändinä todella paljon, kun siirryimme The Beyondin valtavuudesta Salvationin minimalistisuuksiin, annettuamme jo kahdella aiemmalla albumillamme kaikkemme juuri aiemmalle tyylillemme. Monet asiat sävellyksissä muuttuivat entistä tehokkaammiksi ja hienovaraisemmaksi, iskien juuri niihin oikeisiin pakkoihin.
Parillisina vuosina albumien julkaisemisen tahti sai viimeisimmän lukunsa keväällä 2006, kun Somewhere Along the Highway vei Cult of Lunan tyynemmän aikakauden niille lopullisille tasoilleen?
Johannes: Vaikkapa The Beyondiin verrattuna Somewhere Along the Highway oli työmetodeiltaan täysin päinvastainen. Käytimme pari viikkoa aikaa säveltämiseen, harjoittelimme yhdessä kaikkea kuutisen viikkoa ja äänitimme koko albumin kahdessa. Tavoitteenamme oli äänittää niin paljon materiaalia puhtaasti livenä kuin mahdollista, mikä oli itse asiassa suunnitelmana jo Salvationin tuotantovaiheessa, mutta se ei tuolloin toteutunut. Albumihan oli ensimmäinen, jolla olin itse mukana vokalisoinneissa ja se vaati itseltäni todella paljon, ennen kuin se alkoi toimia todella hyvin ja nythän sitä kuullaan myös uudella albumilla. Noin muuten Somewhere Along the Highwaylla on hieman samanlainen suhde Salvationiin, kuin The Beyondilla on nimikkoalbumiimme. Eli kyseessä on tuon minimalistisimman ja dynaamisimman aikakautemme äärimmilleen viety ja viimeisen päälle rakennettu albumi.
Vaikka Cult of Lunan tyyli on muuttunut vuosien varrella, on tietty bändin olemus säilynyt mukana aina, joten tunnetko että mukananne on kulkenut jokin tietty syvä olemus tai jopa sanoma koko tuotantonne ajan?
Johannes: Kaikki pohjautuu tietenkin siihen, kuinka Cult of Luna on pysytellyt kokoonpanoltaan samankaltaisena koko ajan ja kyse on tämän myötä juuri meidän tavastamme säveltää musiikkia ja tietenkin meidän soundistamme. Jotenkin olen joskus leikkinyt ajatuksella, että kykenisimme tekemään lähes minkälaista tahansa musiikkia ja se kuulostaisi silti Cult of Lunalta. Uskon että asia on jopa näin, jos nyt ei ihan äärimmäisyyksiin mennä. Jos taas sanomasta puhutaan, niin en nyt ala millään tavalla filosofoimaan asian ympärillä, koska teemamme puhuvat ihan tarpeeksi puolestaan. Kaiketi se Cult of Lunan ydin ja sanoma on kuitenkin ollut tietynlainen säännöllinen epäsäännöllisyys, jossa musiikkimme on elänyt jatkuvasti ja emme ole koskaan tehneet ihan sitä, mitä muut olettavat meidän tekevän. Juuri sen takia saatamme jättää kappaleen Finland soittamatta siellä Suomessa keikoilla!
Cult of Lunan täysipainoista panostukseen musiikkinsa suhteen on kuitenkin varjostanut jopa tavallista enemmän se nykymaailman paras ja huonoin asia musiikin suhteen, eli internetin laaja valtakunta.
Johannes: En osaa sanoa mitään hyvää netin suhteen Cult of Lunan ja sitä myötä omasta näkökulmastani. Käytämme Cult of Lunan suhteen nettiä hyväksemme oikeastaan aika vähän ja ainoa meitä erityisemmin kiinnostava asia siellä on myös se pahimman asian juuri. Uusi albumimmekin ilmestyi nettiin kahden päivän sisällä siitä, kun levy-yhtiö lähetti promoja pitkin Eurooppaa. Kahden päivän! En käsitä, mitä iloa joku saa siitä, että hän jakaa jonkin bändin uuden albumin nettiin etukäteen. Itseäni tämä ärsyttää juuri siksi, koska levymme ovat kuitenkin niin kaiken kattavia paketteja, etten voi sietää ajatusta siitä, että joku lataa vain musiikkimme ja kuuntelee sitten sitä kannettavalla soittimellaan. Tiedämme jo sen Eternal Kingdomin vuotaneen ihmisen kotimaan ja pian tiedämme hänen henkilöllisyytensäkin, jolloin teemme hänestä esimerkin.
Cult of Lunan uusi albumi Eternal Kingdom pohjautuu todella vahvasti teemaansa, joten palataanpa kaiken alkulähteille ja siihen, mitä kautta koko tämän teeman aihe sai alkunsa?
Johannes: Koko teeman lähde juontuu itse asiassa treenikämpillemme. Olemme käyttäneet tiloina huonetta vanhalta mielisairaalalta Umeån lähellä, joka on nykyisellään vain toimistotalo oheispalveluineen, joista yksi on juuri treenikämppien tarjoaminen. Kun ensimmäistä kertaa kävimme uudella treeniksellä, löysimme paljon todella omituista tavaraa huoneesta ja osa niistä oli kuin keskiaikaisia kidutusvälineitä, jotka olivat ilmeisesti jääneet talolle sen mielisairaalana toimimisen ajoilta. Päädyimme vaihtamaan tämän paikan uuteen uuden albumin äänityksien takia, sillä välimatka oli yksinkertaisesti liian pitkä ja kun siivosimme paikkoja, löysimme joitakin todella vanhoja laatikoita. Mukana oli kaikenlaisia potilaskertomuksia ja muuta vastaavaa, mutta kaiken seasta löytyi myös Holger Nilssonin kirjoittama kirja. Saimme myöhemmin tietää, että Holger Nilsson oli mies, joka sai tuomion vaimonsa murhaamisesta ja hän päätyi samaiseen mielisairaalaan loppuelämäkseen. Tietenkään emme voineet jättää kirjaa huomioimatta.
Jo lähtökohtana mielisairaalapotilaan kirjoittama teksti on varmasti mielenkiintoinen, mutta millaisesta teoksesta oli oikeastaan kyse ja miten paljon se liittäytyi todellisuuteen?
Johannes: Teksti oli jonkinlaista todella henkilökohtaista kerrontaa, joka antoi hyvän kuvan siitä, millaisessa maailmassa Holger Nilsson eli. Se maailma ei todellakaan ollut tämä sama, missä me kaikki oletettavasti elämme. Koko tämä Tales from the Eternal Kingdom -kirjanen ja samalla tietenkin Eternal Kingdom albumina tarjoavatkin matkan tämän miehen pään sisälle ja hänen näkemyksiinsä kaikesta. Vaikka Holger oli tuomittu oman vaimonsa murhasta, syytti hän kertomuksensa perusteella tästä kaikesta "kiertolaista", johon hän törmäsi matkallaan kotikaupunkiinsa. Tuomiossa hänen kerrotaan tappaneen vaimonsa, mutta Holger puolestaan näki asian niin, että hänen vaimonsa oli raskaana, he olivat matkalla synnyttämään naapurikaupunkiin ja auton rengas puhkesi. Holgerin oli jatkettava jalkaisin etsimään lääkäriä kaupungista, joten hän pyysi tämän mustalaisen kiertolaisen pitämään vaimolleen seuraa. Kun hän palasi matkaltaan, hän löysi vaimonsa psykoosissa ja lapsensa kuolleena synnytykseen.
Tähän mennessä kuvio tuntuu lähinnä itselle uskotellulta puoliksi mielikuvitusta ja puoliksi todellisuutta sisältävältä tulkinnalta, mutta arvatenkin asiat muuttuvat vielä paljon hämärämmiksi.
Johannes: Tämä on todellakin vasta alkua. Päädyttyään kotiin Holger oli niin raivoissaan lapsensa menettämisestä, että hän heräsi keskellä yötä ja ei löytänyt vaimoaan mistään. Hän näki vaimonsa talon ulkopuolella kävelemässä suurta puroa kohti ja samassa hän kuuli jonkinlaisen melodian. Melko yhtenäisessä skandinaavisessa mytologiassahan on olemassa olento nimeltään Näkki, joka tunnetaan varmasti siellä Suomessakin. Näkkihän oli lähes yhtä kuin itse paholainen, eli äänellä naisia houkutteleva olento. Holgerin näkemyksen mukaan juuri Näkki houkutteli hänen vaimonsa purolle ja hukutti lumousta seuranneen vaimon. Asia ei kuitenkaan jäänyt tähän, sillä Holger yritti omien kirjoituksiensa mukaan vielä pelastaa vaimonsa, mutta ei onnistunut tässä ja lopulta hän yksinkertaisesti luovutti. Holger palasi taloonsa ja tunsi koko elämänsä musertuvan ympärillään lyhyessä ajassa.
Nyt kuvaus alkaa jo lähennellä yhdistelmää todellisuuden värittämisestä ja täysin todellisuuden kadottaneen tulkinnalta todellisista tapahtumista, joista vähäkin uskottavuus alkaa olla jo murenemassa.
Johannes: Kotonaan Holger oli nukahtanut joksikin aikaa, mutta herättyään hän sai kirjoituksiensa mukaan huomata, kuinka metsä oli piirittänyt hänen koko talonsa. Holger pyrki pois metsästä, mutta ei kyennyt tähän, koska metsä oli kasvanut umpeen jokaiselle suunnalle ja minne tahansa hän kulkikin, hän päätyi aina samaan paikkaan, kotiinsa. Myöhemmin yöllä hän näki metsässä valon ja lähti kulkemaan kohti sitä, kulkien läpi pensaikkojen nähdäkseen, mistä valo oikeastaan tulee. Pian Holger törmäsi valtavaan tulipaloon, jonka ympärillä hän näki kaikenlaisia eläimiä ja eläinhybridejä ringissä tanssimassa tulessa jatkuvasti nopeammalla ja nopeammalla tahdilla. Pian koko tämän ringin keskelle ilmaantui juuri se sama kiertolaismustalainen, johon Holger oli aiemmin törmännyt. Pian Holgerin ja tämän kiertolaisen katseet kohtasivat, minkä seurauksena kiertolainen paljasti todellisen muotonsa ja muuttui Uginiksi, suureksi pöllökuninkaaksi. Pöllö lopetti tanssimisen kirkaisullaan ja kaikki eläimet lähtivät jahtaamaan Holgeria.
Viimeisienkin todellisuuden rippeiden karistua voi vain arvailla, miten tämä kaikki enää edes liittyy Holgerin vaimon kuolemaan ja kuinka pienestä värittämisestä alkanut kokonaisuus kasvaa hämmentäväksi satuiluksi, johon tekijä ilmeisesti uskoi kuitenkin itse.
Johannes: Pakomatkallaan Holger selvisi kirjoituksiensa mukaan kotiinsa, missä hän vietti yönsä ja seuraavana aamuna hän kuuli koputuksen ovella. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että kaikki hänen kohtaamansa eläimet ja eläinhybridit olivat pahoja eläimiä, kun taas nyt oven takana oli hyviä. Nämä eläimet veivät Holgerin tapaamaan muita hyviä eläimiä, koska heillä on jonkinlaista salaista tietoa hallussaan. The Capercaillie, hyvien eläimien johtaja, kertookin Holgerille metsästä, sekä hyvien ja pahojen eläimien taistelusta, kun pöllökuningas Ugin on tavoitellut koko metsän herruutta. Hyvät eläimet olivat onnistuneet saamaan tärkeää tietoa pahojen eläimien heikkouksista, mutta nämä eläimet puolestaan eivät olleet olemukseltaan taisteluun kykeneviä eläimiä, vaan ennemmin yhdistelmiä pienistä ja sopuisista eläinkunnan edustajista. Eläimet ja Holger ovat kuitenkin joutuneet piiritetyksi, heidät kaikki vangitaan ja Holger päätyy suureen tyrmään. Tämä on myös se piste, mihin Eternal Kingdom päättyy, mutta itse tarina ei ollut tässä.
Koska koko Eternal Kingdom syntyi nimenomaan tarina lähtökohtanaan, voisi tietenkin olettaa, että suurin osa musiikista on sävelletty hyvinkin paljon teemaa ajatellen?
Johannes: Muutamat kappaleet on sävelletty hyvinkin tarkkaan teeman tunnelmia tulkiten ja niitä vahvistaen, mutta emme lähteneet kuitenkaan säveltämään musiikkia liian orjallisesti tarinalle. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että teema valittiin Cult of Lunalle juuri siksi, koska tunsimme tämän hetken musiikkimme sopivan sellaisenaan erinomaisesti tarinan kerronnan tulkitsijaksi. Tähtäimessämme ei kuitenkaan ollut rakentaa konseptialbumia siinä mielessä, että tekisimme vain yksinkertaisesti tarinaa noudattelevan kaaren. Halusimme nimittäin ennemmin luoda sellaista ääntä, joka kuvastaisi sekä tätä tarinaa että sen kirjoittajaa mahdollisimman hyvin. Sitä voisi sanoa jonkinlaiseksi yhdistelmäksi Holger Nilssonin kirjoittamaa tarinaa, Holger Nilssonin omituista maailmaa ja tietenkin Cult of Lunaa, sillä mehän olemme tässä nimenomaan tulkitsijoita, emme tarinan tekijöitä.
Tietenkin näin vahvan teeman läsnäolo voi vaikuttaa säveltämiseen todella inspiroivana asiana, mutta toisaalta tämä voi olla myös paljon vaikeampi tapa lähestyä musiikillista luovuutta.
Johannes: Teemaa ajatellen säveltäminen oli itse asiassa vaikeampaa, kuin mikään säveltäminen Cult of Lunassa koskaan aiemmin. On ihan eri asia lähteä säveltämään vahvasti kuvallisen ja tunnepitoisen tekstin pohjalta, kuin vaikkapa henkilökohtaisemmista asioista tai vastaavista, jotka on kokenut itse. Koko säveltäminen käynnistyi jopa kerran uudelleen, kun aluksi tekemämme materiaali ei ollut yksinkertaisesti tarpeeksi hyvää ja tässä vaiheessa tapahtui myös se murros kohti uudenlaista tyyliä. Lopulta me kaikki osallistuimme melko konkreettisesti säveltämiseen ja teimme itsellemme jo aika varhaisessa vaiheessa selväksi, että kaiken musiikin on oltava viimeistä piirtoa ja sovitusta myöten valmiina ennen studiota. Se oli sellainen asia, josta emme lähteneet tinkimään, jotta musiikki ja tarina sitoutuisivat mahdollisimman saumattomasti yhteen ilman liian hiottua harkintaa.
Eternal Kingdom on tiiviisti sidoksissa tarinaansa, mutta löytyykö albumilta joitakin tiettyjä pisteitä, joissa sanoitukset, tunnelmat ja sävellykset yhdistyvät harvinaisen selvästi?
Johannes: Tietyt kiintopisteet ovat kyllä olemassa selvästi ja ne on melko helppoa poimiakin albumilta. Mainittakoon nyt kuitenkin muutamia. Yksi suorimmalla tavalla vaikutteita teemasta saanut sävellys on Ghost Trail, joka sijoittuu juuri siihen kohtaan, jossa Holger matkaa taloltaan tulipaloksi ilmennyttä valoa kohti metsän läpi, jolloin musiikissa tunnelma voimistuu ja voimistuu kiihkeällä tavalla jatkuvasti. Samalla tavalla tahti voimistuu eläinten tanssiessa ja kaikki loppuu kuin seinään. Välisoittona kuultava The Lure on nimensä mukaisesti juuri sitä lumoavaa ääntä tai musiikkia, jolla Näkki houkuttelee ihmisiä luokseen. Yksi selvä yhteneväisyys on albumin lopulla kappaleessa Following Betulas, jossa Holger tapaa näiden hyvien eläimien johtajan ja joutuu lopulta vangituksi muutaman sattumuksen kautta, mikä ilmenee musiikissa muutamissa rakenneratkaisuissa, tunnelmissa ja tietenkin siinä, kuinka kappale jää tavallaan lopustaan huolimatta kesken, kuten tarinakin. Vastaavia yksityiskohtia on paljon, mutta niitä saa etsiä itsekin.
Vielä pari vuotta sitten Salvationin kohdalla puhuttiin, että Cult of Luna toimii säveltämisen kannalta yllättävän tasapainoisesti, mutta onko sävellysvastuu tai sen painotus muuttunut nyt Eternal Kingdomille?
Johannes: Nyt koko tuotantoamme katsottaessa voi huomata, että vaikka painotukset ovat vaihdelleet eri albumeilla, on se tasapaino edelleen aika yllättävän hyvä näin monihenkiseksi bändiksi. Jollain tavalla Eternal Kingdom on muutosta siihen perimmäisimpään työnjakoon siinä mielessä, että nyt kyse ei ole ainoastaan kaikkien ideoitten yhteen tuomisesta ja sovittamisesta, minkä sijaan varsinkin minä, Erik ja Fredrik teimme todella paljon töitä yhdessä musiikin eteen. Tämä oli ihan mieletön etuoikeus siinä mielessä, että kun kolmelta kitaristilta lähti kasaamaan ideoita kitarapainotteiselle albumille, saatoimme todellakin poimia vain ne kaikkein parhaat osaset mukaan ja rakennella koko bändin voimin niistä todella tehokasta musiikkia.
Jos kahden ensimmäisen ja kahden viimeisimmän Cult of Luna -albumin välillä tapahtui juuri tietynlainen murros, on Eternal Kingdom jälleen hyvinkin selvästi uudenlaisen aikakauden ensimmäinen albumi.
Johannes: Muutoksen tarpeellisuus oli tiedossamme oikeastaan jo ennen säveltämisen aloittamista ja se vahvistui tämän aikana entisestään. Tilanne oli oikeastaan hieman samanlainen kuin aikanaan The Beyondin jälkeen. Muutokset Eternal Kingdomilla ovat silti ehkäpä hieman radikaalimpeja verrattuna tuohon aiempaan sysäykseen, mutta johtui hyvin pitkälti siitä samasta syystä, jossa huomasimme tehneemme jo kaikkemme tietyn suuntaukseemme ja samalla ehkäpä jopa hieman kyllästyneet tiettyyn ilmaisuun. Tässä tapauksessa halusimme nyt keskittyä entistä enemmän raakaan ja jyrkkään metalliin, joka tulisi olemaan Cult of Lunan asteikolla todella primitiivistä ja päin näköä hyökkäävää. Mukana on totta kai edelleen paljon erilaisia tunnelmointeja ja viitteitä meidän koko olemukseemme, mutta samalla se tietynlainen virtaavuus on korvautunut hyökkäävyydellä.
Tasapaino Cult of Lunan raaimmalla tavalla massiivisimman ja tunnelmallisemman kevyemmän annin välillä on muuttunut runsaasti eri albumien välillä, joten missä se keskipiste sijaitsee nyt Eternal Kingdomilla?
Johannes: Onnistuimme aika hyvin päämäärässämme luoda juuri monitasoista ja raakaa Cult of Lunamaista metallia, joka veisi bändin soundin parhaita puolia erilaisiin ulottuvuuksiin. Kyllä Salvationin ja Somewhere Along the Highwayn hidasta rakentelua ja kehittelyä minimalistisimmista maisemista suurimpiin valleihin kykeni luomaan tiettyyn rajaan asti, mutta ei sitä olisi loputtomiin voinut jatkaa. Eternal Kingdom menee sitten sinne ihan toiseen ääripäähän, jossa monet kappaleet kasvavat raa'asta ja metallisesta yhä raaemmiksi ja metallisemmiksi. Sitä tasapainoilua eri ääripäiden välillä on edelleen todella paljon, mutta kieltämättä painopiste on kulkenut sinne suuntaan, jossa raskaampi, kulmikkaampi ja hyökkäävämpi puoli on runsaampi.
Juuri tietynlaisia rakenteita rikotaankin Eternal Kingdomilla runsaasti, kun mainittu rakentamisen, hajottamisen ja uudelleenrakentamisen suuntaus on korvautunut hieman toisenlaisella näkökulmalla.
Johannes: Siinä mielessä Eternal Kingdom on todellakin hieman vähemmän dynaaminen, ettei se enää luo dynaamisuuden tunnetta vain erollaan kevyimmän ja raskaimman ääripään välillä. Eternal Kingdom on ehdottomasti tässä mielessä suoraviivaisinta Cult of Lunaa ikinä, mutta en sanoisi että sävellykset ovat silti yhtään huonompia ja eivät ne ole oikeastaan edes yhtään vähemmän dynaamisia. Kyse on ennemmin todella erilaisesta ja entistä intensiivisemmästä näkökulmasta, sillä en usko että Cult of Lunan perimmäisintä soundia voi murskata koskaan tällä kokoonpanolla tunnistamattomaksi. Olemme tehneet tätä kuitenkin nyt kymmenen vuotta ja uskoisin meidän löytäneen sellaisen tien säveltämisessä, josta haarautuu erilaisia polkuja rajattomasti. Voi olla että joku tulkitsee Eternal Kingdomin taantumisena, mutta voin sanoa, että sitä se ei kaikkien ulottuvuuksiensa ytimessä ole!
Tästä huolimatta se aiemmin mainittu Cult of Lunan soundi on todella vahvasti läsnä edelleen, mutta se tietynlainen hypnoottisuus, syvät tunnelmat ja monitasoisuudet ovat jalostuneet hieman salakavalampaan muotoon.
Johannes: Kyse on nimenomaan siitä tietynlaisesta ilmiselvyydestä. Kahdella edellisellä levyllä monet asiat tuotiin esille todella selvästi, kun taas Eternal Kingdomille ensimmäisenä ilmi tulee nimenomaan sen kieroutunut tunnelma, tietynlainen väkivaltaisuus ja hyökkäävyys. Eternal Kingdom saattaa aluksi vaikuttaa riisutulta Cult of Lunalta kaikessa metallisessa raakuudessaan, mutta kunhan musiikin ja tarinan sisäistää, paljastuu kaiken takaa jopa aiempaa enemmän ulottuvuuksia. Tietenkin Eternal Kingdom on jollain tasolla ankarampi, metallisempi ja suoraviivaisempi edeltäjiinsä verrattuna, mutta ei se ole oikeastaan minkäänlainen riffialbumi tai millään muullakaan tavalla Cult of Lunan olemusta unohtavaa musiikkia. Meidän sävellystapamme elää siellä jatkuvasti ja vaikka välttelemmekin niitä kaikkein ilmeisimpiä tarinan tunnelman esille tuomisia vaikkapa metsäisyyksien tavoin, voi jokainen varmasti löytää levyltä jotain uutta vielä kymmenienkin kuuntelujen jälkeen.
Mielenkiintoista tässä kaikessa on kuitenkin se, kuinka kahteen edelliseen albumiin verrattuna esimerkiksi koskettimet ja samplet ovat jopa merkittävämmässä roolissa, vaikka tasapainon voisi luulla olevan juuri toisenlainen?
Johannes: Koskettimien ja samplejen rooli on oikeastaan aika erilainen aiempaan nähden siinä mielessä, että nyt Eternal Kingdomilla ne eivät ole yhtä ilmiselvässä roolissa, mutta niillä on tavallaan vielä merkittävämpi rooli lopullisen syvyyden suhteen. Kahdella edellisellä levyllä vaikkapa juuri koskettimet olivat ilmiselvästi mukana jatkuvasti maisemien luomisessa todella selvällä tavalla, mutta nyt Eternal Kingdomilla ne operoivat hieman salakavalammin. Ne eivät ole sellainen asia, jonka mukana olon tiedostaa koko ajan, mutta jos ne poistaisi kokonaan maisemasta, huomaisi tämän välittömästi. Ne ovat sellainen elementti Eternal Kingdomilla kaikista kosketinvalleista häiriöääniin saakka, joka vaikuttaa enemmän tunnelmaan ja johonkin alitajuntaan vaikuttavaan äänimassaan, eivätkä niinkään ole suoraan yhtä koko muun musiikin selvimmän tarttumapinnan kanssa.
Myös erilaiset lyhyehköt instrumentaalit värittävät Eternal Kingdomia runsaasti ja kyse onkin paljon enemmän, kuin vain teema-albumeille tyypillisistä jopa merkityksettömistä välisoitoista.
Johannes: Erilaiset pikkukappaleet ovat vain sellainen asia, joiden oli oltava mukana albumilla. Tunsimme tietynlaista tarvetta luoda tällaista hieman polveilevampaa rakentelua teeman huomioiden, emmekä vain töksäytellä albumia tunnelmasta toiseen. Ainoastaan Ugín on täysin improvisoiden studiossa soitettu instrumentaali, kun taas muut sävellettiin muun materiaalin joukossa luomaan sitä lopullista yhtenäisyyttä kappaleiden välille, sekä tietenkin luomaan sellaista sopivalla tavalla polveilevaa rakentelua tunnelmien välillä. Tietenkin teemallisilla albumeilla erilaiset välisoitot ovat olleet usein juuri tällaisessa osassa, mutta emme halunneet viedä koko juttua liian pitkälle. Sen sijaan mukana on nyt muutamia pienempiä tunnelmaa kannattelevia instrumentaaleja, jotka ovat ainakin minun mielestäni ihan yhtä tärkeitä osia Eternal Kingdomia, kuin sen suurimmatkin sävellykset.
Vokalisoinnit ovat olleet yksi Cult of Lunan muuttumattomimmista puolista, vaikka laulajia onkin nyt kaksi ja käytännössä tämä on tarkoittanut pysyttelemistä vahvassa hardcoren hengessä?
Johannes: Varsinkin kahden edellisen albumin aikoihin monet kyselivät meiltä, olemmeko koskaan harkinneet puhtaiden laulujen käyttämistä musiikissamme. Tuolloin kerroin, että teemme aina juuri siltä kuin tuntuu ja emme tee asioita ihan itsestään selvästi. Jotenkin Salvationin ja Somewhere Along the Highwayn eteerinen tyyli olisi antanut myöten puhtaille lauluille, mutta ajatuskin siitä tuntui todella imelältä. Sen sijaan Eternal Kingdomin kanssa olisi voinut tehdä ihan vain ilkeilläkseen juuri päinvastoin, nyt kun puhtaat laulut eivät sopisi mukaan yhtään! Jotenkin nuo vokalisoinnit ovat olleet aina sellainen asia, joiden muuttaminen ei ole tullut koskaan erityisemmin mieleenkään. Nyt kun meitä laulajia on kaksi, on se äänenväri kyllä laajentunut hieman, mutta pohjimmiltaan kyse on juuri siitä äärimmäisen raa'asta ja hyökkäävästä hardcore-huudosta, josta pidämme eniten.
Näin jyrkkä muutos maalailevasta raskaasta post-rockista silkkaan raakaan metalliin vaikuttaa luonnollisesti myös tunnelmiin, mutta miten itse tulkitsisit juuri nyt Eternal Kingdomin tunnelmia, sekä sen tarina-musiikki -suhdetta?
Johannes: Juuri tällaisissa tilanteissa saa aina huomata, kuinka elää itse lähestulkoon oman musiikkinsa sisällä edelleen. Se on yhtä aikaa ehkäpä paras ja huonoin tapa lähestyä sitä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että onnistuimme hyvin Eternal Kingdomilla juuri tarinan muuttamisessa musiikiksi siinä mielessä, että albumin tunnelma vahvistaa sen kerrontaa ja toisaalta myös musiikillinen kerronta on kuin kieroutunut ajatusvirtamainen tarina. Ei sillä ole ihan varsinaisesti alkua, keskikohtaa ja loppua, mutta kansi, takakansi ja tietynlainen draaman kaari tältä väliltä löytyvät. Tunnelma on tietenkin ennen kaikkea jyrkkä ja raaka, mutta samalla juuri teemansa mukaisesti jotain todella ahdistavaa ja ihmismielen tavoin ailahtelevaista. Jotain sellaista jatkuvasti ääripäästä toiseen heittelehtivää, epävakaista ja painostavaa, jossa kaikki liikkuu vaarallisella tavalla jatkuvasti ihan viimeisellä rajalla.
Somewhere Along the Highwaylla Cult of Luna vei kotikutoisuuttaan, nopeaa äänitystahtia ja elävyyttä äärimmilleen, joten millä periaatteella Eternal Kingdomia äänitettiin?
Johannes: Tässä asiassa pätee vähän sama asia, kuin musiikkimmekin kehittymisessä. Veimme tavallaan yhden metodin niin äärimmäiseksi Somewhere Along the Highwaylla, ettei sitä samaa kannattanut toistaa ihan erilaisen albumin kanssa uudelleen. Samalla tavalla The Beyond oli aikanaan todella äärimmäinen studioalbumi. Nyt Eternal Kingdom on tavallaan hieman vaikeammin sijoitettavissa tähän linjaan. Periaatteessahan juuri tälle albumille tuo parin viikon studioaika ja elävänä äänittäminen olisi sopinut vielä ilmiselvemmin, mutta sen sijaan työskentelymme Tonteknik Studiolla sijoittuu johonkin aiempien ääripäidemme välille. Käytimme äänityksiin aikaa hieman yli kuukauden monessa eri osassa ja äänittelimme materiaalia monilla eri tavoilla, mutta pidimme samalla kiinni rehellisen elävästä Cult of Luna soundista. Tavallaan tulos on hiotumpi kuin edeltäjällään, mutta samalla se on kuitenkin päinvastaisesti tulokseltaan karumpi ja raaempi, eikä lainkaan teollisella tavalla. Siellä on jokin tasapaino, jota en oikein tunne vielä itsekään.
Kaiken lopulliseen syvyyteen vaikuttaa tietenkin sen viimeistelty kaiken kattava ulosanti, joten miten pitkälle Eternal Kingdomilla sen teema ja kaikkiin eri puoliin yltävä kurottaminen on oikeastaan viety?
Johannes: On erittäin tärkeää, ettei Eternal Kingdomia käsitellä millään tavalla osissa, ei minkäänlaisena iPod-albumina ja oikeastaan ei edes ainoastaan musiikkina, vaikka se sellaisena varmasti toimiikin. Kaiken Eternal Kindomista saa kiinni vasta siinä vaiheessa, kun saa massiivisen paketin käsiinsä ja luvassa on todella viimeiseen mittaansa asti viety audio-teema-visuaalinen kokonaisuus. Juuri tämän takia minua rasittaakin todella paljon, että medioille on jaettu ainoastaan tylsää pahvipromoa ja suorastaan raivostuttavaa on, että albumi on tietenkin vuotanut nettiin ja sitä kuunnellaan käsittämättä yhtään, mistä kaikesta levyssä on kyse. En tarkoita aliarvioida tällä ketään siinä mielessä, ettei Eternal Kindomia voisi kuunnella vain musiikkina, mutta itse tunnen tehneeni nimenomaan teoksen, josta ei voi viedä mitään pois, ihan kuten kukaan ei piilota puolia taulustakaan.
Eternal Kingdomin visuaalisesta puolesta nähtävillä on ollut tähän mennessä ainoastaan sen majesteetillinen kansi, mutta laaja visuaalinen kokonaisuus ei siis ilmeisesti todellakaan jää tähän?
Johannes: Nyt esillä olleet kannet ovat vasta alkua! Emme todellakaan halunneet jättää asiaa siihen, että albumilla olisi teema ja teemaan kirjoitettua musiikkia, tietenkin kaiken muunkin pitäisi olla tässä samassa linjassa yhtä vahvasti. Eternal Kingdomin visuaalinen puoli kansineen, pakkauksineen ja bookleteineen noudatteleekin juuri teemaa ja musiikkia todella vahvasti. Kansi on vain yksi osa suurta kokonaisuutta, jonka loimme yhdessä Erikin ja kaiken konkreettisesti toteuttaneen tekijän kanssa. Perinteisesti kerroimme hänelle teemasta ja kaikesta tarvittavasta, mutta samalla halusimme, että myös vihkosesta löytyisi vahvaa kuvakerrontaa ja jopa sitä draaman kaarta vielä kuvakerronnallisestikin. Itse kannethan ovat aika tavalla puupiirroksista vaikutteita saaneet kokonaisuudet, joista on tosiaan esillä vain osa.
Cult of Lunasta ei ole vielä neljän aiemman albumin aikana muodostunut sitä valtavimpia kiertueita tehnyttä bändiä, joten miten paljon keikkoja tai jopa kiertueita on luvassa Eternal Kingdomin myötä?
Johannes: Muutamien festarikeikkojen lisäksi emme aio tälläkään kertaa lähteä millekään valtavalle kiertueelle, jonka takia joutuisimme olemaan pois kotoa vuoden tai edes kuukausia koko ajan. Tähtäimessämme on järjestää erilaisia minirundeja, jotka koostuisivat muutamista viikoista sieltä ja täältä, jolloin saamme rytmitettyä kaiken myös bändin energian puolesta paremmin. Vientiä Cult of Lunalle tuntuu kyllä olevan toisinaan hieman liikaakin ja on aika ikävää kieltäytyä erilaisista mahdollisuuksista, mutta emme vain kykene ihan kaikkeen. Jos pääsisimme kuitenkin kiertämään muutamaan otteeseen Eurooppaa, ehkä vielä Amerikkaankin ja tekemään joitakin maihin keskittyneitä minirundeja, niin asiat voisivat olla meidän toivomallamme tasolla.
Aiemmin Cult of Luna suosi Suomea lyhyen ajan sisällä peräti kahdella useamman keikan minikiertueella, mutta nyt kiikarissa on ainoastaan Ilosaarirock ja mahdolliset klubikeikat hämärän peitossa.
Johannes: Olosuhteet eivät ole kyllä todellakaan suosineet Suomea viime vuosina, minkä takia odotankin todella paljon tuota Ilosaarirockin keikkaa. Tiedän että ainakin joku on meitä odottanut Suomeen jo jonkin aikaa. Varsinkin kun meiltä jäi kokonaan Suomi väliin peräti kokonaisen albumin keikkailun verran, minkä luulisi olleen ennenkuulumatonta niiden minirundien jälkeen! Ongelmanahan on ollut hyvin pitkälti juuri Suomen sijainti, mikä voi kuulostaa aika hölmöltä näin ruotsalaisesta näkökulmasta. Asia on kuitenkin niin, että Euroopassa kiertäessämme saatamme kiertää samalla kertaa läpi kaikki haluamamme maat, mutta Suomi taas on oma kiertue jo itsessään. Sen pitäisi olla jotain sellaista, joka tulisi järjestettyä jälleen erikseen.
Eternal Kingdomin ollessa viimeisen päälle kaikille tasoille rakennettu teemakokonaisuus, voisi tietenkin odottaa, että ainakin Cult of Lunan omilla keikoilla albumi kuultaisiin kokonaisuudessaan.
Johannes: Niinhän sitä voisi luulla, mutta emme ole aikeissa tehdä niin. Tulemme kyllä soittamaan todella paljon materiaalia Eternal Kingdomilta ja kiertelyn aikana lähes jokainen kappale levyltä tullaan kuulemaan, mutta ei kaikkia kuitenkaan yhdessä tai edes erikseen. Voisimme kyllä tehdä sen halutessamme, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme lähdössä kiertueelle sellaisen albumin kanssa, jolta voisimme soittaa keikoillamme mitä tahansa. Aina aiemmin levyillä on ollut yksi tai kaksi sellaista kappaletta, joiden kunnollinen toteuttaminen olisi mahdotonta. Jokin tuossa koko albumin soittamisessa illasta toiseen samassa järjestyksessä ei vain innosta, mutta voi olla, että toteutamme sen jossain vaiheessa edes yhden kerran.
Aiempien omiin aiempiin tyyleihin kyllästymisen suhteen herää tietenkin pelko siitä, minkä verran materiaalia tullaan kuulemaan neljältä ensimmäiseltä albumilta ja ovatko niiden soittaminen niin sanotusti väkinäistä?
Johannes: Eivät aiemmat albumimme ole missään tapauksessa sellaisia, joita emme voisi millään tasolla sietää. Kyse on ollut ennemmin siitä, minkälaisen materiaalin kanssa tunnemme olevamme milloinkin yhtä ja mitä olemme saavuttaneet milläkin tyylillämme. Eivät aiemmat albumimme ole sietämättömiä, vaan ennemminkin olemme tehneet niillä jotain niin hienoa omalla ajallaan, ettei sitä samaa voinut jatkaa. Toki on pakko myöntää itse aiheeseen, että tulevat keikat tulevat todennäköisesti koostumaan nimenomaan Eternal Kingdomista, Somewhere Along the Highwaysta ja Salvationista, eli kaksi ensimmäistä albumia jäänevät paitsioon. Noin muuten luvassa voi olla yllätyksiäkin tiettyjen aika- ja toteuttamisrajojen sisällä.
Jos vielä kerran palataan itse teemaan ja sen yhteyteen keikkoihin, niin samalla tavalla voisi myös olettaa, että Eternal Kingdomin teema heijastelisi jollain tavalla myös keikkojen visuaalisuuteen?
Johannes: Ihan täyteen mittaansa tätä ei ole mahdollista viedä, mutta suunnitelmia on kyllä. Tarkoituksena olisi teettää valtava taustalakana tai jopa lavasteita albumin kuvituksen hengessä, eikä siis ainoastaan nyt nähtävissä olevista kansista, vaan koko kuvituksista kaikkine elementteineen. Noin muuten emme ala tietenkään minkäänlaiseksi teatteribändiksi, eli kyllä Cult of Luna tulee oleman edelleen se oma raaka keikkabändinsä. Pienenä ajatuksena on kyllä ollut, että eri kappaleita ja varsinkin Eternal Kingdomia varten luotaisiin hieman erilaisia tyylejä vaikkapa valojen, savun ja vastaavien suhteen, eivätkä videomateriaalitkaan ole täysin pois suljettuja, mutta nämä ovat vasta todella epävarmalla suunnitteluasteella.
Monet Cult of Lunan kuulijat ovat suorastaan vaatineet kunnollista DVD-julkaisua jo vuosikausia, joten olisiko tämän aika viimein nyt Eternal Kingdomia seuraavalla ajanjaksolla?
Johannes: Kyllä! Viimeinkin. Itse asiassa kuvattava keikka tapahtui ensimmäinen kesäkuuta Brysselissä ja emme vielä tiedä, miten hyvin tuon keikan kuvaaminen onnistui, mutta jos sen materiaali on hyvää, tulemme käyttämään sitä DVD:lla. Muussa tapauksessa tulemme harkitsemaan jotain muuta vaihtoehtoa, mutta ainakin DVD on vahvasti työn alla ja ehkäpä jopa useamman keikan voimin, jos mahdollisuudet sallivat. Olisi muuten mahtavaa kertoa, mitä kaikkea DVD oikeasti sisältää, mutta juuri tällä hetkellä emme tiedä sitä itsekään. Uskoisin kuitenkin, että mukana on vähintään yksi kokonainen keikka ja ehkä katkelmia muualtakin, musiikkivideoita ja sitten jotain muuta, minkä luonteesta en tosiaankaan osaa sanoa vielä mitään.
Kuljetaanpa lopuksi vielä sinne välttämättömään ja udellaan, tuleeko Khoman kanssa tapahtumaan mitään tulevaisuudessa vai onko Cult of Luna ehdoton prioriteetti?
Johannes: Kyllä Khoma elää ja voi hyvin. Aloin itse asiassa säveltää materiaalia tulevalle albumillemme muutamia viikkoja sitten. Haluan kuitenkin Khoman ja Cult of Lunan toimivan ihan eri suunnilla sekä musiikillisesti että muutenkin. Tällä muulla tarkoitan lähinnä työstämis- ja julkaisutahtia, kun edelliset albumit ilmestyivät lähes samaan aikaan ja asiat menivät sen takia aika pahasti sotkuun. Juuri tällä hetkellä en voi sanoa mitään muuta Khoman suhteen, kuin että albumi tulee todennäköisesti ulos ensi vuonna ja sen suhteen kannattaa odottaa Khomaa, mutta samalla valmistautua odottamaan odottamatonta. Albumin musiikki voi olla nimittäin yhtä aikaa todella lähellä ja todella kaukana siitä, mitä Khomalta saatetaan odottaa.
Ja päätetään kaikki siihen kaikkein mahdottomimpaan, eli onko Eternal Kingdom uuden albumiparivaljakon ensimmäinen puolikas ja mihin suuntaan Cult of Luna tulee jatkossa kulkemaan?
Johannes: Elämme aina hetkessä ja vangitsemme äänitteillemme hetken, emme mieti asioita sen enempää sitä enempää. Tiedostamme tarkalleen mitä haluamme milloinkin tehdä ja teemme sitä. Jos sanoisin mitä haluan nyt tehdä, eroaisi se niin paljon siitä, mitä haluan puolentoista tai kahden vuoden päästä tehdä, ettei kukaan tee sillä tiedolla mitään. Joku voisi nyt nähdä meidän tuotannossamme juuri tuollaisen kahden albumin jaksojen joukon, mutta itselleni tuotantomme jakaantuu lähinnä debyyttiin, The Beyondiin, Salvation / Somewhere Along the Highway -kaksikkoon ja nyt Eternal Kingdomiin. Taisin sanoa edellisen albumimme jälkeen, että kaikki siitä pitäneet tulevat vihaamaan seuraavaa albumia. Olin kai jo vähän oikeassa tuolloin, sillä ainakaan helpolla emme post-rock aikamme kuulijoita päästä Eternal Kingdomilla, kuten emme tule tekemään seuraavallakaan levyllä.
© Korroosio.fi (http://www.korroosio.fi/interviews.php?id=194)